Keli oli vaihteeksi aurinkoinen, päätin siis suunnata Temikseen petostaijiin, josko Merikukka ois liikkeellä. Saavuin tornii 9.20., paikallinen linnusto vähissä, anaksia alle 50, pikkulokki sentään napsahti vuodariksi. Torniin asteli pesunkestävä sisis "onkohan siellä Yyterissä jo kahlaajia?", "on siel varmaa jotai vikloi, tyllei ja punakuireja", "MITÄ? PUNAKUIREJA?!?!?!?!?", "joo, sen on aika yleinen tähän aikaan", "ei kuule minä en ole koskaan nähnyt punakuiria, ei se mikään yleinen laji Suomessa ole" ja taas olin yksin. Lietteillä oli kuulemma havaittu myöhemmin orni joka oli havainnut 12 kuovisirriä...

Kahden sisun, kolmen hihan ja kolmen tunnin jälkeen tuntui siltä että tää on nähty. Sisusta ja lirosta sentään vuodarit. Perinteikkäät pizzakaffeet Hissalla 
apetettuani päätin läksiä Lekille. Ei siel varmaan mitään spudea tarvii, ajatteli noviisi. Keltaväiskiä kokeneempana seisoskelin laonneen ruovikon päällä vesirajassa. Varoin visusti katsomasta taivaalle, ois ikävä vääntää klarinaa tuubitta. Sendari ei kuitenkaan säälinyt ja piirsi verkkokalvoilleni suohaukan joka ylitti Preiviikinlahtea. Circus saavutti rannan, perssilmälläkin taittui n-puk sirosuoksi. Putkettomana kirosin tyhmyyttäni, viittoilin niityn toisella reunalla lampsineelle ornille, ei huomannut. Suohaukka takaisin okulaardeihin, tulossa hiljakselleen saalistellen matalla kohti. Ehkä tää viel tästä. Meinasin jo maastoutua, mutta peto ymmärsi n20 metrin päästä koukata ja ohittaa mut samalta etäisyydeltä myötävalon puolelta. Gomia macro - vanha naaras!

Soitto Porin ainoalle kiinalaisornille Lun-Yan Greenille, josko sais numeron tois puol niittyy. Lun-Yan oli itse juuri nousemassa Lekin torniin, lähdin itekkin lampsimaan tuolle TT:n kärkimestalle. Lun-Yan myöhästyi, mutta tornista löytyneet tarkkaavaiset yhdistysaktiivit olivat skarpanneet linnun, sirosuon asteelle oli jäänyt.

Laso ja lapintiira vuodareiks (172) Riitsarasta ja kotiin. Huomen sit till Sebbskär.

Ruokavaliorikas