lauantai, 5. toukokuu 2007

TT

PLY1 taisteli urheasti Teemuluodon tornissa, koko joukkue koko päivän tornissa ja ainoastaan yksi ei herännyt aamulla! Näillä eväin ei voinut syntyä kuin selvää jälkeä.

Lehtopöllö huuteli parkkisella vielä 4.30, mutta taiston alun jälkeen ei puhaltanut kuin pari tornipöllöä ilman vastakaikua. Alkuun pointtia lorotti tietty huimaan tahtiin, ihmeempiä ei kuiteskaan havikseen kirjattu, kisan kannalta parempia kuiteskin pikkutylli, kisi ja satri. Alkuhässäköiden jälkeen nassahti peräti tornipointsi - Lyhkälän skarppaama laso koiras!

100 nassahti Gomiasti poikki klo 9.45 - välisoitto Siipyyseen osoitti meidän olevan peräti 8 lajia edellä. Nyt aletaan pojat vääntämään! Vääntö ei kuitenkaan luonannut, sillä emme saaneet yhdestäkään linnusta kunnon otetta. Myöhäinen lullula luritteli pohjoiseen - eräs joukkueen jäsen kuvasi ääntä hyvin Lekinilimäiseksi "driliu".

9.45. jälkeen lorotti vielä peräti 7 pointsia, kovimpina lynoha ja tuplalipukka. Vain 10 minuuttia ennen loppua saatiin paha puute paikattua - Dark'O:n löytämä räyskä, joka jäi viimeiseksi lajiksi. Yhtään sulkulajia ei tullut, löysiä puutteitakaan ei jäänyt, pahimpia varmaan viski, cocco ja pyrstis. Tulos 107 oli uus tornienkka ja oikeutti valtakunnallisestikin kohtuulliseen sijoitukseen 2./266. Voiton vei Parnoorin kultapossut väännöillään (sirosuo koiras jne. =). Onnittelut Paarnooriin!

Pitkoksia parkkikselle lampsiessa nokkanilssonit onnittelivat tuloksesta ja heti perään soitti SK:n toimittaja - jutusta sai lukea että jopa 4/6 kysytyistä asioista oli tullut oikein lehteen! 107:n veroinen suoritus!

keskiviikko, 2. toukokuu 2007

KSS

Hälsningar från Sebbskär!

Gomia lopetus oli myös se kun Pirkonkaupasta löytyi homehtunut kattilallinen kalakeittoa ja lautasellinen pipareita silleillä höystettynä. Kulinaristi tai joku muu nisti lienee ollut asialla, sikseen harvinaislaatuinen on tuo piparisillihöppöönen.
Lintujakin toki nähtiin viis päivää kestäneellä Vapputurneella, parhaana varmasti Shitti Mallaspään löytämä jääkuikka. Pikkurähminä nähtiin specta joka harrasti käänteistäikääntymistä taipaleellaan Suupohjan tutkimattomille aavoille, 4 seraa, kiisla ja cocco. Paikallisesti messeviä ja joillekin jopa ooltaimsaaripointseja olivat pivat ja pusot. Puso oli itellekin vasta toinen havis paikalta.
30.4. vietettiin hervotomat kekkerit - koko Suomi ja ehkäpä muukin Eurooppa juhli MINUN huhtikisavoittoanin ja samalla MINUN 250. Säppivrkauttani. Itse juhli omaa hyvyyttäni omahyväisenä omien hyvieni kanssa.

tiistai, 1. toukokuu 2007

Huhtikisa loppu

Ja voiton vei luonnollisesti MINÄ - kukapa muukaan. Eihän kukaan muu koko Suomessa edes tunne lintuja. Ja oon mä muutenkin paras ja komein ja joo... Eli
1.D 156
2.Per Sauki 149
3. mmm 146.
Kohtuuttomat jäi kauas taakse. Neljän päivän fyysinen ja kahden viikon henkinen Ulkosaaren-reissu ei oikeen lyönyt pinnoille vaikka Säpissä yritettiinkin parannella... Kohtuuttomin kaikista kunnostui käymällä jopa Prakalan tyvellä kerran - syynä liikkumattomuuteen oli tietenkin työtapaturma =D

D

torstai, 26. huhtikuu 2007

Gomia oli!

Keli oli vaihteeksi aurinkoinen, päätin siis suunnata Temikseen petostaijiin, josko Merikukka ois liikkeellä. Saavuin tornii 9.20., paikallinen linnusto vähissä, anaksia alle 50, pikkulokki sentään napsahti vuodariksi. Torniin asteli pesunkestävä sisis "onkohan siellä Yyterissä jo kahlaajia?", "on siel varmaa jotai vikloi, tyllei ja punakuireja", "MITÄ? PUNAKUIREJA?!?!?!?!?", "joo, sen on aika yleinen tähän aikaan", "ei kuule minä en ole koskaan nähnyt punakuiria, ei se mikään yleinen laji Suomessa ole" ja taas olin yksin. Lietteillä oli kuulemma havaittu myöhemmin orni joka oli havainnut 12 kuovisirriä...

Kahden sisun, kolmen hihan ja kolmen tunnin jälkeen tuntui siltä että tää on nähty. Sisusta ja lirosta sentään vuodarit. Perinteikkäät pizzakaffeet Hissalla 
apetettuani päätin läksiä Lekille. Ei siel varmaan mitään spudea tarvii, ajatteli noviisi. Keltaväiskiä kokeneempana seisoskelin laonneen ruovikon päällä vesirajassa. Varoin visusti katsomasta taivaalle, ois ikävä vääntää klarinaa tuubitta. Sendari ei kuitenkaan säälinyt ja piirsi verkkokalvoilleni suohaukan joka ylitti Preiviikinlahtea. Circus saavutti rannan, perssilmälläkin taittui n-puk sirosuoksi. Putkettomana kirosin tyhmyyttäni, viittoilin niityn toisella reunalla lampsineelle ornille, ei huomannut. Suohaukka takaisin okulaardeihin, tulossa hiljakselleen saalistellen matalla kohti. Ehkä tää viel tästä. Meinasin jo maastoutua, mutta peto ymmärsi n20 metrin päästä koukata ja ohittaa mut samalta etäisyydeltä myötävalon puolelta. Gomia macro - vanha naaras!

Soitto Porin ainoalle kiinalaisornille Lun-Yan Greenille, josko sais numeron tois puol niittyy. Lun-Yan oli itse juuri nousemassa Lekin torniin, lähdin itekkin lampsimaan tuolle TT:n kärkimestalle. Lun-Yan myöhästyi, mutta tornista löytyneet tarkkaavaiset yhdistysaktiivit olivat skarpanneet linnun, sirosuon asteelle oli jäänyt.

Laso ja lapintiira vuodareiks (172) Riitsarasta ja kotiin. Huomen sit till Sebbskär.

Ruokavaliorikas

torstai, 19. huhtikuu 2007

hapokas hanhi

Liian hapokas... ei pystynyt määrittämään. Mentiin Huittisiin bongaamaan sinihanhea, matkalla saatiin jo Dark'O:lta infoa, ettei kyseessä ehkä olekkaan ihan helppo tapaus.
Mutilahteen kurvatessamme paikalla olikin aimo läjä bongohenkilöitä, toki suuri osa oli jo poistunut pinna plakkarissa. Ehkä sitkeimpänä sissinä Dark'O uskalikkona rohkesi kyseenalaistaa handen identiteetin. Muille lintu taisi olla gomia. Jo parin sekunnin vilkaisu osoitti jottei kyseessä tosiaan taida olla mikään laji, vaan mikäliehybridi. Pienipäinen, kiltti-ilmeinen, lyhytnokkainen hanhi kun ei vastannut oikeen mun tietämystä lumi tahi sinihanhesta. Tanskassa on kuvattu samankaltainen epeli jota epäiltiin Abra x Bleu-risteymäksi, ei välttämättä huonosti epäilty. Ainakin muoto ja nokan väritys vois hyvinkin olla tuollaselle kummajaiselle sopivat. Väritykseltään lintu oli yllättävänkin sinilumihanhimainen.

Paikalle virtasi lisää postimerkkeilijöitä joita ei määritysproblematiikka tuntuvat kiinnostavan, pinnaplakkariin ja höppööskaffeelle on varmasti mukavampaa. Varsinainen hauskuus alkoi paluumatkalla kun puhelin soi: "onko tämä nyt sitten joku risteys vai mikä tämä on?" - "juu on se, tasoristeys" ja uudelleen "X taas hei, sitä minä vaan että voiko tästä nyt ottaa pinnan, vaikka tämä olisikin semmonen risteys".

Ohhoijaa, nää uudet "ornit" vois kyl keksii jotain parempaa tekemistä...

Dietrich